Olemme tienneet jo jonkin aikaa, että polyvinyylikloridi (PVC) on vakavasti epäsiisti materiaali tulostettavaksi, mutta siitä on vielä kauhean paljon. Huolimatta PVC: n ympäristöystävällisyydestä, jota ei voida kierrättää, se toimii erittäin hyvin monissa tulostussovelluksissa pääasiassa siksi, että se on halpaa. Erityisesti bannerit painetaan usein PVC:hen sisä- ja ulkokäyttöön. Ne ovat vahvoja, kestäviä, kevyitä ja säänkestäviä, joten niitä käytetään edelleen laajalti ja niiden tuottamiseen on saatavana runsaasti tulostimia. Mutta ei kauan.

Toukokuussa 2019 Baselin yleissopimuksessa PVC-jäte luokiteltiin tunnistettavaksi materiaaliksi. PVC:n liikkeestä kaatopaikalle on ilmoitettava 1.1.2021 alkaen ja laajat paperityöt on saatettava päätökseen. Paperityössä on eriteltävä kaikki kohdat, joiden kautta PVC-jäte kulkee ja maksut ovat mukana siirtomäärien ja siirtotiheyden perusteella. Noudattamatta jättäminen johtaa sakkoihin.

Tämä on hyvä uutinen ympäristölle ja myös printin kestävyydelle. Wikipedian mukaan PVC:tä tuotetaan vuosittain noin 40 miljoonaa tonnia ja se on maailman kolmanneksi eniten käytetty polymeeri polyeteenin ja polypropolynen jälkeen. Sitä käytetään kaikkialla ovenkarmeista putkistoihin, pakkauksiin ja opastuksiin. Mutta vaikka se on hyödyllinen, se on myös erittäin myrkyllinen materiaali tuottaa, käyttää ja hävittää. Greenpeace kutsuu sitä "myrkkymuoviksi", koska sen tuotannosta käyttöiän loppuun PVC vapauttaa ympäristöön erilaisia myrkyllisiä kemikaaleja. Ja kuten ympäristömyrkkyjen tapauksessa, nämä kemikaalit kertyvät ilmaan, veteen ja ruokaketjuihin. Tämä on vakavaa, koska ympäristön vahingoittamisen lisäksi PVC:n hävittämisestä vapautuvat kemikaalit voivat olla suoraan vahingollisia ihmisten terveydelle.

Se, että PVC:tä pidetään nyt tunnistettavana materiaalina, on hyvä uutinen, vaikkakaan ei ehkä, jos olet ostamassa tai tuottamassa painettuja PVC-bannereita ja -merkkejä. On selvää, että uusilla säännöillä on erityinen vaikutus kylttien ja näyttöjen valmistajiin ja heidän asiakkaisiinsa, joiden on joko mentävä byrokratian mukana tai valittava jokin muu substraatti työlleen. Uudet säännöt tekevät myös PVC:n käytöstä paljon kalliimpaa, mutta se on osa tarkoitusta. Ympäristösääntöjen tarkoituksena on muuttaa käyttäytymistä, ja PVC:tä koskevan Baselin yleissopimuksen tapauksessa ne kannustavat yrityksiä etsimään muualta lippu- ja opastealustoitaan. Tämä todennäköisimmin nostaa tekstiilien profiilia ja käyttöä vaihtoehtona, joten voimme odottaa, että markkinoille tulee paljon uusia tekstiilipohjaisia substraatteja. Ne tarjoavat vastaavia etuja PVC:lle, mutta ne eivät ole Baselin yleissopimuksen alaiset, niitä on mahdotonta kierrättää tai ne ovat vaarallisia ihmisten terveydelle.

– Laurel Brunner